7.10.1992

Tyrvään kihlakunnanoikeuden päätös 16.8.1990

A:n Vakuutusosakeyhtiö Pohjolalle 13.2.1990 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ajamasta kanteesta, jossa A on kertonut, että hänen Toyota Corolla -merkkinen vuoden 1988 mallinen ja vasta kaksi kuukautta käytettynä uutta vastaavassa kunnossa ollut henkilöautonsa oli vaurioitunut korjauskelvottomaksi B:n Vakuutusosakeyhtiö Pohjalassa liikennevakuutetulla henkilöautolla 6.7.1988 tuottamassa liikennevahingossa, kihlakunnanoikeus on todennut Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan olleen B:n autolle myöntämänsä liikennevakuutuksen perusteella velvollinen korvaamaan B:n A:lle aiheuttaman vahingon. Vahingonkorvausoikeuden perusperiaatteisiin kuului, että vahinkoa kärsinyt saa täyden korvauksen hänelle aiheutuneesta vahingosta. A oli väittänyt, ettei hän olisi saanut hankituksi itselleen uutta autoa liikennevahingossa täysin vaurioituneen tilalle käyttämättä autonsa vapaaehtoista vaunuvahinkovakuutusta, josta hänelle oli korvattu uuden auton hankintakustannus vähennettynä hänen omavastuuosuudellaan eli yhteensä 82 577 markkaa. Kun Vakuutusosakeyhtiö Pohjola oli liikennevakuutuksen perusteella suorittanut A:n auton vaunuvahinkovakuutuksen myöntäneelle yhdistykselle vain 76 430 markkaa 85 penniä vähennettynä romun myynnistä saaduilla 23 000 markalla, A:n oli täyden korvauksen kärsimästään vahingosta saadakseen ollut turvauduttava vapaaehtoiseen vaunuvahinkovakuutukseensa, jolloin hän oli menettänyt vahingottomien vakuutuskausien perusteella määräytyvän vakuutusmaksualennuksen, jonka määrää ei ollut kiistetty.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut vakuutusyhtiön liikennevakuutuksen perusteella suorittamaan A:lle vapaaehtoisen vaunuvahinkovakuutuksen bonuksen menetyksen korvauksena 5 200 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 13.2.1990 lukien. Lisäksi vakuutusyhtiö on velvoitettu maksamaan A:lle eräitä muita korvauksia ja suorittamaan hänelle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 21 503 markkaa 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä 16.8.1990 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 13.9.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja vakuutusyhtiö puolin ja toisin olivat saattaneet jutun, on jättänyt sen nyt kysymyksessä olevalta osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan ja velvoittanut vakuutusyhtiön korvaamaan A:n vastauskulut hovioikeudessa 1 300 markalla.

Perustelut

Liikennevakuutuslain 6 §:n 3 momentin mukaan vakuutusyhtiö on ollut velvollinen B:n auton liikennevakuutuksesta korvaamaan A:n auton vapaaehtoisen vaunuvahinkovakuutuksen myöntäneelle ja sen perusteella vakuutuskorvauksen maksaneelle vakuutusyhdistykselle vaurioituneen auton kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitun 76 430,85 markan suuruisen käyvän arvon ja liikennevahingon jälkeisen romuarvon erotuksen 53 430,85 markkaa. Liikennevakuutuksesta on siten korvattu noin kaksi kuukautta käytössä olleen auton käypä arvo sellaisena kuin se oli juuri ennen vahinkotapahtumaa. A:n ennen vahinkoa nauttiman 5 200 markan bonus-edun menetys on johtunut siitä, että hän on vapaaehtoisesta vaunuvahinkovakuutuksestaan hakenut korvauksen, joka kattoi liikennevakuutuskorvauksen ylittäneen uuden auton hankintahinnan. A:n vaunuvahinkovakuutuksen bonus-edun menetys ei siten ole liikennevahingon aiheuttajan B:n auton liikennevakuutuksesta korvattava.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:n vaatimus bonusedun menetyksen korvaamisesta hylätään ja vakuutusyhtiö vapautetaan sitä koskevasta maksuvelvollisuudesta.

A velvoitetaan korvaamaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2 000 markalla.